Suruhuulet

Mutta
jos unohtaisin,

ymmärtäisinkö koskaan
mitä on
aina uudelleen muistoihin palaaminen
kun uusia ei enää voi luoda.
Ymmärtäisinkö koskaan
niiden pienien hetkien merkitystä,

ymmärtäisinkö koskaan
että liian moni
voi ulospäin hyvin,

sisäänpäin pahoin.




(pidän hymyn huulilla)

Kukkapenkissäni on yksi muita kauniimpi kasvi.
Se on muita suurempi ja tärkeämpi.

Kauan sitten iskin siemenen multaan.
Sen kasvua piti odottaa kärsivällisesti,
mutta kun se puhkesi kukkaan,
olin sokaistua sen loisteesta.

Kastelin, hoivasin ja ravitsin sitä,
muutenhan se olisi kuollut.

Joskus muutama lehti lakastui,
mutta en luopunut toivosta.
Se palasi aina entiseen kukoistukseensa.

En anna sille keinotekoisia lannoitteita,
sillä tiedän,
että ne kasvattavat sen kieroksi
ja vaikeasti hoidettavaksi.
Siinä olen oppinut muiden virheistä.

Olen antanut sille nimen.

Rakkaus.

.

Matkaan mielesi maailmoissa

en koskaan pääse perille

Haluni kasvaa hetki hetkeltä

päästä sieluusi seikkailuille

ja

Se on jännittävämpää

kuin mikään muu

sillä tässä kauniissa kaupungissa

joka nurkan takana on jotain uutta

jos

Joskus eksyn

käännyn väärälle polulle

menetän suuntavaistoni

hallinnan tunteeni

tulevaisuuteni

malttini

Auta minut oikeille raiteille

Jos olen sokea, johda kädestä pitäen

Jos olen kuuro, näytä oikea tie

Jos en voi tuntea kosketustasi,

päästä minut kärsimyksestäni.